Ensimmäinen päivä Oman Elämäni Pomo Livessä alkoi jännityksellä. Olin varautunut muistiinpanovälineillä, kahvikupilla ja avoimella mielellä. En kuitenkaan osannut arvata, kuinka monta uutta ajatusta, ideaa ja mahdollisuutta kahden tunnin aikana heräisi. Enkä ole aiemmin ollut vastaavan kaltaisessa tapahtumassa, jossa kaksi tuntia lentää kuin siivillä ilman että kertaakaan katsoo kelloa.
Faceless-kanavat, UGC-sisältö, tekoäly – tuntui kuin olisin astunut maailmaan, jossa kaikki on mahdollista, mutta mikään ei ole itsestään selvää. Ja juuri siksi olin innostunut.
Faceless-malli kuulosti helpolta: sisältöä voisi tuottaa ilman, että oma kasvokuva olisi jatkuvasti esillä. Se sopisi minulle, introvertille. Toisaalta UGC (User Generated Content) – aito, vuorovaikutteinen ja läsnä oleva lähestymistapa – puhutteli. Ja tekoäly? Se tuntui kieihtovalta ja mahdollisuuksia siinä olisi vaikka mihin.
Tässä kohtaa oli pakko pysähtyä ja kysyä itseltäni:
Missä minulla olisi eniten annettavaa – ja mitä todella haluan tehdä?
Tapahtuma ei tarjonnut valmiita ratkaisuja. Se antoi jotain arvokkaampaa: vaihtoehtoja, reittejä ja konkreettisia esimerkkejä ihmisiltä, jotka ovat kulkeneet näitä polkuja ennen minua. Tällä hetkellä en osaa vielä sanoa tarkasti, mikä on minulle paras reitti. Ehkä yhdistelmä faceless-sisältöä ja UGC:tä? Tai kenties AI-työkaluilla rakennettu kokonaisuus, joka palvelee pienyrittäjiä?
Yksi asia on kuitenkin varmaa: nyt minulla on selkeämpi kartta. En ehkä vielä määränpäätä – mutta kompassi on kalibroitu.
Jos sinäkin mietit, mitä kaikkien näiden termien ja vaihtoehtojen keskellä pitäisi valita, haluan sanoa tämän: kukaan ei aloita valmiina. Kaikki, jotka ovat edenneet, ovat aloittaneet siitä yhdestä päätöksestä.
Minulle se päätös oli osallistua tähän tapahtumaan. Mikä voisi olla sinun ensimmäinen askel?
.png)