Olen aina ollut utelias oppimaan uutta. Mutta kuten moni meistä tietää – oppiminen ei aina tapahdu mukavuusalueella. Joskus se vaatii hypyn. Pienen mutta ratkaisevan askeleen tuntemattomaan. Sellaisen minä otin, kun osallistuin Pakosuunnitelmaan ja lähdin mukaan Mentor Mindiin. Rakastan suositella vain niitä juttuja, jotka aidosti toimii. Tämä postaus sisältää kaupallisen linkinMentorMindiin – jos innostut mukaan, tuet samalla myös minun blogia.
Jo osallistuminen Pakosuunnitelmaan muutti ensimmäisestä päivästä lähtien enemmän kuin osasin odottaa.
Pakosuunnitelma ei ollut vain koulutus, se oli tilaisuus pysähtyä. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan katsoin rehellisesti omaa arkeani ja kysyin: elänkö niin kuin oikeasti haluan? Vastaus ei ollut helppo – mutta se oli rehellinen, pidän arjestani ja yrittämisesta yli kaiken, mutta silti usein tuntui, että haluaisin muuttaa sitä hiukan. Siitä alkoi matka.
Mentor Mind puolestaan antoi sille matkalle siivet. Se ei työntänyt eteenpäin – se kutsui. Oman polun etsiminen tuntui vähemmän pelottavalta, kun sen teki osana yhteisöä, jossa jokainen uskaltaa olla keskeneräinen ja juuri siksi kasvaa.
En ollut tottunut puhumaan ääneen unelmistani, ainakaan ilman varauksia. Mentor Mindissä huomasin, kuinka tärkeää on tulla kuulluksi juuri siinä kohdassa missä on – ilman suorituspaineita. Opin sanoittamaan omaa osaamistani, kertomaan rohkeammin tarinani ja ottamaan askeleita, joita ennen lykkäsin “sitten joskus” -laatikkoon.
Rohkeus ei näyttäytynyt valtavina loikkina. Se näkyi pienissä valinnoissa: uskalsin sanoa kyllä, uskalsin sanoa ei. Uskalsin myös kysyä apua ja jakaa oivalluksiani toisille. Mukavuusalue ei laajentunut sattumalta – se venyi jokaisen keskustelun, sparrauksen ja pienen onnistumisen myötä.
Mentor Mindin suurin arvo ei löytynyt pelkästä sisällöstä – vaan ihmisistä. Harvoin löytää yhteisön, jossa kilpailemisen sijaan kannustetaan. Jossa jokainen onnistuminen ja epävarmuus saa yhtä paljon tilaa. Se loi turvaa kokeilla uutta ja inspiroi pitämään suuntaa silloin, kun oma usko oli horjuva. Kysymyksiin sai vastauksia ja tyhmiä kysymyksiä ei ollut.
Minulle tämä yhteisö on ollut kuin kotisatama kasvulle. Paikka, johon voi aina palata, mutta josta saa myös tuulta purjeisiin.
...niin mieti, mikä kaikki voi odottaa mukavuusalueen ulkopuolella. Minä en tiennyt kaikkea, kun lähdin – mutta tiesin, että haluan enemmän.
Ehkä sinäkin olet valmis ottamaan seuraavan rohkean askeleen. Ei täydellisenä, vaan uteliaana. Se riittää.
Pakosuunnitelmaan pääset tästä:https://pakosuunnitelma.fi/?fpr=ps2025
