Pakosuunnitelma-tapahtuma oli ohi. Ja voi jestas mikä jälkitila. Olo oli kuin olisi juonut kolme espressoa, käynyt terapiaistunnossa ja hypännyt laskuvarjolla – yhtä aikaa.
Mutta tärkeintä: päässä ei enää soinut “pitäisi tehdä” vaan “täähän tapahtuu oikeasti”. Ja minä olin kuskin paikalla.
Tapahtuman jälkeen hengitin syvään, istuin alas ja katsoin muistiinpanoja. En nähnyt pelkkää listaa, vaan suunnan.
Nauroin ääneen, kun luin rivin: “muista hengittää, kurssi ei synny yhdellä exelillä.” Ja silti olin tehnyt jo rungon. Ennen iltapalaa.
Innostus oli tarttuvaa – ei pelkästään päivän aikana, vaan vielä viikko sen jälkeen. Joka kerta kun meinasin jäädä jumiin johonkin tekniseen säätöön, kuulin päässäni sen yhden kommentin sieltä sparripiiristä:
“Teet vaan ekaksi p*skan version. Sitten parannat.”
Niinpä niin. Ja minä tein.
Oivallus ja käytännön vinkki:
Tässä kolme asiaa, joita opin Pakosuunnitelma-päivän JÄLKEEN:
Lopetus:
Viimeinen Pakosuunnitelma ei ollut mulle loppu. Se oli startti. Ja se buusti kantaa edelleen.
Jos olet miettinyt, että pitäis tehdä “jotain” – ehkä tää on se merkki. Tee siitä jotain näkyvää. Ja hei, jos eksyt matkalla: muista että aina voi palata suunnitelmaan B.
(B niinkuin Buumi, Brainstorm tai Banaani – kaikki toimii kun pysyy liikkeessä.) 😄
Nyt mennään. Kuka tulee mukaan?
Tästä voit aluksi napata linkin alustalle, jossa voit hypätä mukaan (kokeilla saat 2 viikkoa ihan ilmaiseksi) : https://www.mentormind.fi/?fpr=sometin